“Erilaiset rihmastot, oksistot ja verkostot ovat kiinnostaneet minua jo pitkään. Juuri- maalaukset saivat alkunsa vuonna 2020 kun suunnittelin teoksia Ars-Hämeen RÖNSY-kesänäyttelyyn. Siellä olivat esillä ensimmäiset aiheeseen liittyvät teokset.
Juurien kanssa työskentely on ollut hyvin konkreettista sormet mullassa olemista. Maata kaivaessa, kukkaruukkuun multaa vaihtaessa katse tarkkailee erilaisia muotoja ja verkostoja. Eri kasvien juuret kietoutuvat toisiinsa. Vahvimmat juuret menevät vaikka sipulin tai mukulan läpi, päästäkseen minne haluavat. Ohuet juuret sitovat yhdessä suuriakin kiviä toisiinsa.
Juurien kautta olen pohtinut paljon kasvua ja yhteyksiä yleisesti. Juuret ovat välttämättömät ja tukevat kasvua. Joskus juuret täytyy jakaa, ja lähteä omaan alkuun uudella kasvualustalla. Ehkä ikääni liittyen olen pohtinut paljon erilaisia sidoksia ja irti päästämistä myös omassa elämässä.
Minua kiehtoo juurissa myös ajatus siitä, että on elämää sekä pimeän että valon puolella. Maan alla kulkee oma verkostonsa ja maanpäälliset osat kasvavat yhdessä valon kanssa. Kun maan päällä kasvavat osat lakastuvat, niistä jää elämä juuriin, josta se keväällä taas nousee pintaan. Kasvi tarvitsee sekä valon, että pimeyden. Jos juuria estetään pääsemästä valoon peittämällä maa vaikka muovilla, kasvi pikkuhiljaa lakastuu.
Maalaukseni ovat syntyneet osittain maalia poistamalla. Olen maalannut kankaan lähes mustaksi, ja lähtenyt poistamaan väriä ja ”kaivanut” juuria esiin. Myös maalatessa olen pohtinut paljon valon ja varjon suhdetta. Osassa maalauksista juuret ovat vielä kiinni havainnoissa ja toisissa ne ovat saaneet lähes abstraktin muodon.”