“Syksyn lehdet eivät putoa, ne lentävät. Ne ottavat kaiken irti ainoasta tilaisuudestaan kirmata ja vaeltaa hetken vapaina. Auringonvaloa hehkuen ne kieppuivat ja liitelivät ja poukkoilivat tuulenpuuskien mukana.” ― Delia Owens, Suon villi laulu 

Dominik Fleischmannin näyttely Leaves Don’t Fall koostuu viiden syksyn aikana eläinten turvakodeissa kuvatuista valokuvista ja on nyt esillä ensimmäistä kertaa.

Näyttelyn teokset on kuvattu syksyisin vuosina 2016–2020. Ne tallentavat hetkiä Puerto Ricon Amigos de los Animalesin koirasuojan, Espanjan Paraíso del Burron aasinsuojelualueen ja Costa Rican villieläinten pelastuskeskuksen Paraíso Carlisan karvaisten ja höyhenpeitteisten asukkaiden elämästä. Valokuvat jäljittävät muistoja kastanjoista ja taivaankorkuisista pilvimetsistä. Ne kunnioittavat paikkoja, joissa omenapuusta tuli sairaan aasin paras ystävä ja merenneito-labradorit löysivät turvapaikan valtameren aalloista. 

Teossarja kohdistaa huomion kolmeen ei-ihmislajisille eläimille tarkoitettuun turvakotiin ja nostaa esiin olennot, jotka kärsivät ihmisten olemassaolosta. Eläinten turvakodit ovat ylistys huolenpidolle ja rakkaudelle, rohkeudelle ja ymmärrykselle. Silti, myös turvakodeilla on aidat. Ne ovat todiste ihmisen tuskasta ja rakkaudesta muita eläimiä kohtaan. Ne ovat paikkoja, jotka kantavat mukanaan menneiden julmuuksien jälkiä, mutta myös tuovat valoa niille yksilöille, jotka elävät viimeisiä hetkiään.

Leaves Don’t Fall -näyttely kertoo vaeltavista lehdistä nimeltä Scrubbles, Candy ja Burribu. Se on tarina aaseista, ulvovista apinoista ja kulkukoirista ja heidän suhteestaan ihmisiin ja muihin olentoihin, jotka ympäröivät heitä heidän viimeisellä tuulen kannattelemalla matkallaan. Lehdet eivät putoa; ne lentävät.

Dominik Fleischmann on kameroilla työskentelevä kuvataiteilija ja kirjoittaja. Hän varttui pienessä kylässä Saksassa ja opiskeli valokuvausta Berliinissä. Nyt hän asuu Helsingissä ja viimeistelee valokuvauksen maisteriopintoja Aalto-yliopistossa. Dominik on viettänyt aikaa eläinten turvakodeissa ja suojelualueilla ympäri maailmaa. Hän saa inspiraationsa luonnosta kertovista kirjailijoista, ekofeminismistä, runoudesta sekä kansalais- ja ympäristöaktivismista. Taiteellisessa työssään hän tutkii etiikkaa ja empatiaa huomiotta jätettyjä aiheita kohtaan yhdistämällä dokumentaarisen lähestymistavan käsitteellisiin elementteihin ja lyyriseen kerrontaan.

Dominikin työtä ja tätä näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja hollantilainen taiteilijaresidenssi CultureLand.

Lisätietoja:
mysilentkingdom.com