“Jotain satelee jatkuvasti, toiveita, odotuksia, jotain mitä tilasit, jotain mitä et. Näyttely käsittelee informaation, materiaalin ja odotusten tulvaa, ja niiden aiheuttamia tuntemuksia. Pitääkö olla kiitollinen, vai tuntea riittämättömyyttä.
Teokset kuvaavat toimintaamme suurelta osin määrittävää epäkonkreettista maailmaa; tuntemuksia, mielikuvia, käsityksiä ja haluja, konkreettisen todellisuuden häivyttyessä lähes kokonaan taka-alalle. 
Näyttelyn tekoa on motivoinut kulutushysteerinen yhteiskunta, epävarmojen aikojen istuttama epäluuloisuus, ja näistä kumpuava oman navan kaivelu. En voi välttyä huomaamasta kuinka kärjistyvä ilmapiiri voi saada yksilön etsimään vimmaisen näkyvästi lokeroaan, ja itsenikin pitämään päänsisäistä puolustusmonologia tehdessäni valintoja. Sosiaalinen paine – on se sitten hetken hype tai vankkumaton perinne – voi muuttaa oman muotin valun liian hätäiseksi tuolileikiksi, mikä väistämättä johtanee venymiseen, ahtautumiseen ja pullistumiin. Voit kerätä ympärillesi jotain mikä lohduttaa, tai havahtua keskeltä jotain huomaamattasi kertynyttä.”
— Karkki Mäkelä