AIHEESTA
Miksi tehdä kuvia myöhäiskeski-ikäisistä, valkoisista miehistä? Taiteen tekijä aloittaa usein joko asiasta, jonka hän tuntee tai asiasta, johon haluaa tutustua työskentelyn kautta paremmin. Olen itse myöhäiskeski-ikäinen mies. Sosiaalisesti tunnen enimmäkseen toisia keski-ikäisiä, sekä miehiä että naisia. Olemme periaatteessa elämän kaaremme huipulla työn ja saavutusten suhteen. Samalla jo kaaren laskun alussa, ehkä pidemmälläkin alamäessä. 

Edelleen kysymykset ihmisenä olemisesta ja mitä tarkoittaa olla omassa sosiaalisessa sukupuolessaan askarruttavat. Eli omalla kohdallani: mitä tarkoittaa olla mies? Miten tulee tai voisi olla mies? Milloin olen hyvä miehenä? Miksi osalla miehistä on vahva taipumus väkivaltaan ja valtapeleihin? Ja miten tästä seuraava kilpailu määrittää kaikkia (miehiä)? Ja entäpä vanheneminen, kuolema ja luopuminen? Ns. hegemoninen maskuliinisuus, ymmärrettynä yhtenä miehisyyden mallina on aikaa sitten murtunut. Yksilölliset valinnat ovat se, mitä jää. Ja hämmennys: ”Eikö tästä tämän selkeämpää tullut?”. 

Näyttelyteokseni pohjautuvat tapaamisiin ateljeessani. Jotain kunkin tapaamiskerran tunnelmasta ja kohtaamisen tavasta sekä keskusteluista toivottavasti näkyy töissäni edelleen. Osa teosten miehistä on mallinsa näköisiä, osa ei. Työt eivät kuitenkaan ensisijaisesti ole muotokuvia, enemmän esitys moninaisuudesta samankaltaisuudessa. Tärkeätä on myös leikki esittämisen tapojen kanssa. Henkilöiden ilmeet ovat keskittyneitä, koska poseeraaminen on vakava asia. Tässä ei naureta. Uuden asian edessä pyritään olemaan valmiita ja valppaita, tosin välillä ollaan vain nuutuneita ja lopussa. Tärkeätä on kestää ja pitää lupaus olla mallina.

KASVOKUVAT
Pandemiasyksynä 2020 rajoitusten hellittäessä vähäksi aikaa kutsuin seitsemän keski-ikäistä miestä – vanhoja ystäviä, kavereita, tuttuja – työhuoneelleni. He tulivat kukin vuorollaan noin 60 minuutin sessioon, jossa luonnostelin suoraan kankaalle yhdellä värillä 175×160 cm:n kasvokuvan. Samalla juteltiin niitä näitä, taiteesta terveyteen, perheestä ja työstä tulevaisuuteen. Otin myös kännykkäkuvia, joita käytin apuna teoksia jatkaessani. Kuvat valmistuivat kevään 2021 aikana. Kukin työ koostui kahdesta osasta: julistemaisesta, rajatulla väriskaalalla maalatusta suuresta kuvasta ja pienestä, useimmiten realistisen oloisesta pikkukuvasta, jonka olin maalannut vain valokuvan pohjalta, eri kulmasta ja erilaisella rajauksella kuin suuren maalauksen.

MIEHET ATELJEESSA
Kesästä 2021 kevääseen 2022 pääosin samat mallit kävivät jälleen ateljeessa. Noin 90 minuutin sessioissa luonnostelin heidät kokovartalokuviin luonnosmaiseen ateljeetilaan. Näitä aloituksia olen sen jälkeen jatkanut kutakin omaan, eklektiseen ja ekspressionistiseen suuntaansa. Jokainen työ on oman näköisensä, erilaisten tyylien, maalaustapojen ja esittämisen muotojen sulautus. Olen leikitellyt näissä töissä sekä maalaamisen keinojen että kuvallisen kerronnan kanssa.

KOKONAISUUDESTA
Taidehalli Hämeen näyttelyäni täydentävät seinille tehdyt paperileikkaustyöt ja ikkunoihin toteutetut jugurttimaalaukset, joissa näyttelyn teemaa käsitellään kollaasin keinoin. Näyttelykokonaisuus on runsas ja täysi.

ALLE 160 MERKKIÄ
Mieskuvani ovat maalauksia. Osin muotokuvia, osin leikitteleviä esityksiä ikäisteni miesten moninaisuudesta. Meistä on moneksi. Kestetään sekin.

Helsingissä 16.12.2022
Juha Okko

Juha Okko (s. Rovaniemellä 1963) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän maalaa akryylillä, öljyllä ja jugurtilla. Yksittäisistä maalauksista ja seinämaalauksista tai -piirustuksista koostuvat installaatiot ovat teosten tyypillinen ilmaisu. Okko käyttää materiaalina valokuvia ihmisistä tai taideteoksista, muokaten niitä joskus kollaasin keinoin. Kuva-aihe on aina huolella mietitty, toteutus improvisoitu. Häntä kiinnostavat valta ja vajavaisuus, aggressio ja heikkous, taiteen kielet ja taiteen historia. Uusimmissa töissään Okko on pyytänyt ystäviä ja tuttuja malliksi työhuoneelleni: keski-ikäistyneitä miehiä sellaisenaan.

Lisätietoja:
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/juha-okko