Esittelen Taidehalli Hämeen näyttelyssä uuden valualumiiniin, lasikuituun ja kipsiin valamani teossarjan Hän-Hen -henkilökuvia. Kuvaan teossarjassa anonyymien henkilöiden kohtaamista korostamatta heidän sukupuoltaan (esim. she-he). Käsittelen teossarjassa erityisesti katsomista ja katsetta, hetkiä, jolloin kohtaamme uuden tilanteen ja ihmiset, joiden kanssa kommunikaatiomme ei ole vielä täysin avautunut. Toinen teemani on kehonkieli; sen eleet ja signaalit, lähestymisen ja torjunnan välimaasto, jossa pienikin ele saattaa muuttua sen vastaanottajassa voimakkaasti tulkituksi joko vastaanotetuksi tai torjutuksi.

Teossarjan peilaavien pintojen sekä seinillä olevien peilien kautta veistokset, ja samaan aikaan paikalla olevat katsojat heijastuvat toinen toisilleen. Näin veistokset, ja samaan aikaan paikalla olevat katsojat, heijastuvat peilien kautta toinen toisilleen. Näiden heijastusten myötä yksittäisten teosten rajat eivät ole enää selkeästi määriteltävissä, kuten ei niiden sukupuolikaan, eikä voida enää yksiselitteisesti sanoa missä yksittäinen teos alkaa tai mihin se päättyy – mikä kuulu itse teokseen ja mikä ei. Veistoksille ominaiseen tapaan Hän-Hen -teossarja näyttäytyykin hieman erilaisena katsomisen paikasta ja hetkestä riippuen.

Hän-Hen -teoskokonaisuuden toisena osana on kaksi veistoksista eri aikaan otettua värivalokuvaa. Ensimmäinen niistä on Kissamies -veistoksen kaulaan asetettuna. Valokuva on otettu vaiheessa, jossa veistos on muovailtu savesta. Näin veistos ikään kuin esittelee itsestään aiemman version tai muistikuvan. Toinen valokuva on Hän-Hen -veistoksen rinnalla tai katsoo ”itseään” vastakkaiselta seinältä. Veistosten ja niistä otettujen valokuvien yhdessä esittäminen liittyy valokuvan yhteen tehtävään: muistamiseen. Otamme kuvia, jotta muistaisimme kokemamme. Muistikuvat ovat olleetkin yksi keskeinen lähtökohtani teossarjaa ja katsetta ja katsomista tutkiessani. Veistossarjassa muistikuvat tulevat esille ei vain kaiken aikaan muuttuvien heijastavien pintojen kautta, vaan myös galleriatilassa kokemistamme erilaisista kommunikaatiotilanteista. Nämä kokemisenhetket ovat katsomisen, näkemisen ja kevään valon muutoksen luomia tilanteita, jotka saattavat säilyä katsojan muistikuvina näyttelyn jälkeenkin. Toivon näin.

Helsinkiläinen kuvanveistäjä Marjukka Korhonen (s. 1968) valmistui kuvataiteen maisteriksi (KuM) vuonna 2001, Kuvataideakatemiasta (Taideyliopiston Kuvataideakatemia). Hänen taiteellinen työskentelynsä ulottuu yksittäisistä taideteoksista julkisen kaupunkitilan suunnittelu-projekteihin esim. Ombra, Vantaan Keimolanmäki (2019). Viimeisimmät yksityisnäyttelyt: Galleria Becker 2022, Galleria Itä ja Galleria Sculptor 2020. Ryhmänäyttelyt: Galleria Bässen 2022, ”Form i Marienhamn” 2021, Iisalmen Koivukujabiennaali 2021.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

Lisätietoja:
www.marjukkakorhonen.net