Lihavuuden stigma ei kohdistu vain ylipainoisiin naisiin vaan kaikkiin naisiin sosiaalisena ja emotionaalisena ongelmana. Ruumiin paino ja koko ovat keskeisiä hyväksyttävyyden määrittelijöitä, mikä aiheuttaa riittämättömyyden tunteita ja estää nauttimasta täysipainoisesta elämästä.
Lihavuus symboloi kontrollin menetystä, sairautta, yhteiskunnan rappiota, laiskuutta ja älyllistä heikkoutta, monia sellaisia asioita, joita on historiassamme liitetty yleisesti naissukupuoleen. Tanssi puolestaan ilmentää älyllisyyttä, kulttuurin kehitystä, seksuaalisuutta, sulokkuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tanssin voi siis käsittää lihavuuden vastakohtana.
Näyttelyni teokset käsittelevät naiseuteen ja naisen kehoon kohdistuvia vaatimuksia, rituaaleja, toiveita ja mielikuvia, joita yhteiskunnallinen keskustelu, muoti ja arjessa totuttu kuvasto pitävät yllä. Halusin päästä mahdollisimman syvälle aiheeseen ja ymmärtää median vaikutusta naisen rooliin ja odotuksiin naiseudesta. Aloitin helmikuussa 2020 yhdeksän kuukauden kokeilun, jonka aikana seurasin Me Naiset -lehden ohjeita naiseuden toteuttamisesta nykykulttuurissa. Kokeilua on voinut seurata Myski-Impi blogissa, jossa käsittelen aihetta myös kokeilun jälkeen.
Teokseni ovat monipuolisia tulkintoja kokemuksistani ja keräämästäni aineistosta. Tekniikat valikoituvat ajatusten ja oivallusten kautta, nivoutuvat yhteen kokonaisuuksiksi, jotka muodostavat monitulkintaisia huomioita elämästä, ihmisyydestä ja niihin kohdistuvista vaatimuksista.
Näyttelyssä on nähtävillä videoita, maalauksia ja esinekoosteita. Teoksilleni tyypillistä ovat ristiriidat, melankolia, huumori, runsaus ja outous unohtamatta kerroksellisuutta ja mahdollisuutta monipuolisiin tulkintoihin.