“Kolme vuotta sitten kävelin pellon reunaa pitkin Luusniemellä, lähellä isäni rakentamaa mökkiä. Yhtäkkiä pienempien päiväperhosten seassa lensi iso keltainen ritariperhonen. Innostuin, en ollut nähnyt lajia ennen mökillä vaikka olen kävellyt samoja reittejä jo vuosia tunnistaen ja kirjaten ylös lajien kirjoa. Perhonen lensi lepatellen kunnes pysähtyi eteeni ensin ohdakkeen kukintoon ja siirtyi kauniin siniviolettiin ruusuruohoon. Perhonen viipyi kanssani useita minuutteja. Palasin mökille tohkeissani, olin iloinen. Pari tuntia myöhemmin veljeni soitti ja kertoi, että isä oli mennyt kahvin jälkeen päivälevolle ja nukkunut pois. Syyllisyys tuntui musertavalta. Isä kuoli yksin enkä ehtinyt hyvästelemään. Myöhemmin kävi ilmi, että isä kuoli samaan aikaan, kun perhonen ilmestyi näköpiiriini tien laidalla. Surussa tartuin tuohon kohtaamiseen ja ajattelen edelleen, että universumi lähetti ritarin minulle lohduksi. Tänä kesänä ritariperhonen laskeutui jälleen viereeni, kun istuin mökillä katsellen kuikan äänetöntä lipumista Kyyveden Heinäluotojen ohitse.

Kohtaamiset toislajisten kanssa tuntuvat minusta usein merkityksellisiltä. Pieni koppakuoriainen ylittää tien niin suurella määrätietoisuudella vaaroista välittämättä. Sen menoa seuratessa saan varmuutta itsekin. Minunkin on pakko luottaa tulevaan ja tehtävä töitä sen eteen, että hyvä ja kaunis voittaa, niin epätoivoiselta kuin se välillä tuntuukin.

Teoksissani luonnossa tehdyt havainnot yhdistyvät ihmisenä olemisen vastuuseen ja vaikutuksiin. Ne kuvaavat vuorovaikutussuhteita ja elämän kiertokulkua; syntymistä, kasvamista ja hiipumista. Se, mikä alkaa kävelyretkestä ja havainnoista, muuntuu työhuoneella joksikin muuksi vaikeammin selitettäväksi yhdistelmäksi kohtaamista, muistamista ja kuvittelua.

Taidegrafiikassa jää usein piiloon miten teos on rakentunut. Työskentelyssäni pyrin tekemään sen näkyväksi. Tämän näyttelyn teokset ovat puupiirroksen ja monotypian yhdistelmiä. Taidegrafiikassa tekniset ratkaisut ja oivallukset sekä sattumanvaraisuus ovat elimellinen osa teosten merkityksiä ja aihepiiriä. Parhaimmillaan tekniikoita yhdistämällä voi luoda hengityksen kaltaisen vuoropuhelun.

Kohopainossa kuva rakentuu päällekkäisistä kerroksista paperin tallentaessa tehdyn työn. Taidegrafiikan teko jäljittelee mielestäni muistamisen tapahtumaa. Samoin kuin muisti, myös teos rakentuu kerros kerrokselta, tapahtuma tapahtumalta ja jotain tärkeää aina peittyy ja jää piiloon. Työskennellessä, vedostusprosessin edetessä, teos esittää erilaisia versioita siitä mitä alussa oli tai tapahtui.

Työskentelyäni on tukenut Taiteen edistämiskeskus ja Hämeen rahasto.”

Anniina Vainionpää (s. 1979 Pieksämäellä) on kuvataiteilija ja taidegraafikko joka asuu ja työskentelee Riihimäellä. Hän on tehnyt pääasiassa puupiirroksia ja monotypioita vuodesta 2004. Vainionpää on valmistunut kuvataiteilijaksi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta v. 2003 ja kuvataiteen maisteriksi v. 2018 Kuvataideakatemiasta. Hän on myös Suomen taidegraafikoiden, Suomen puupiirtäjien seuran, Hyvinkään taiteilijaseuran sekä Ars-Hämeen jäsen. Vainionpään teoksia löytyy mm. Suomen valtion- ja HUS:n taidekokoelmasta sekä Hyvinkään-, Hämeenlinnan- ja Jyväskylän taidemuseoiden kokoelmista.