Näyttelyni teokset käsittelevät lahoamista ja hajoamista. Kollaasinomaisten maalausteni lähtökohtana ovat olleet luonnosta tekemäni havainnot kuten katkenneet puut, hakkuujätekasat, sekä lahottajasienten orgaaniset kasvustot ja ajankulumisen tuomat muutokset. 

Maalaukseni kuvaavat eriasteista liikettä, rakenteellista muotojen pilkkoutumista ja kontrollin menettämistä, ilman tiettyä tunnistettavaa mittakaavaa. Nämä maisemassa tapahtuvat muutokset voidaan nähdä laajemmin kuvina vanhenemisesta, haurastumisesta ja katoavaisuudesta – elämän haavoittuvuudesta – tai kuvauksena yhteiskunnallisista ja ilmastonmuutoksellisista ilmiöistä. 

Maalaamisessa minua kiinnostaa erilaisten materiaalien, välineiden ja epäkonventionaalisten maalausmetodien käyttö, jotka johdattelevat tekemiseni suuntaa työskentelyn aikana. Suunnitelmallisuus ja spontaanisuus ovat maalauksissani toisiaan täydentäviä elementtejä.

Käyttämieni maalien koostumus ja niiden fyysinen käyttäytyminen vaikuttavat maalausten lopputulokseen, samoin kuin spraymaalilla maalattujen jälkien epämääräiset ja kalventuvat muodot vastakohtana fyysisten tarkkarajaisten sapluunoiden jättämille jäljille. Työprosessissani minulle on olennaisen tärkeässä roolissa maalin ja muun materiaalin lisäämisen ohella myös aikaisemmin tehtyjen alueiden pyyhkimällä poistaminen. Kutsun tätä ajalliseksi tapahtumaksi jossa menen maalausprosessissa ikään kuin takaisinpäin. Tämän tuloksena aikaisemmin maalatuista muodoista jää jäljelle vain kuoret ja niiden sisäinen informaatio: muodon keho on kadonnut. 

Näyttelyn kipsivaluveistokset ovat jäänteitä Galleria Heinossa (2007) olleesta 130 pisteen seinäinstallaatiostani. Teos oli jatkumoa 2000-luvun alun pistemaalauksilleni ja täydellisen pisteen etsimiselle. Installaatiota seinästä irrotettaessa symmetriset ja minimalistiset muodot ovat hajonneet. Käytän pisteitä sellaisinaan kaikkine säröineen, epätäydellisinä ja hapertuneina. Aika on antanut niille uuden tehtävän, muutos joka on vain hyväksyttävä. Nyt ne toimivat alustana erilaisen materian kasvulle.

Samu Raatikainen

Turussa asuva kuvataiteilija Samu Raatikainen (s.1971) opiskeli Vapaassa Taidekoulussa 1991–1994. Hän suoritti M.A. -tutkinnon Chelsea College of Art & Designissa, Lontoossa 1997. Raatikainen valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2003 ja sai Suomen Taideyhdistyksen William Thuring –palkinnon 2009. Raatikaisen teoksia on useissa suomalaisissa julkisissa taidekokoelmissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Turun Saskiat ja Taike. Kiitokset Luova.fi ja Mika Natri. 

Lisätietoja:
samuraatikainen.com