Taiteilijan sana, William Dennisuk

Tämä teksti toimii sekä johdantona että pohdintana käynnissä olevalle teossarjalleni Painovoima ja Valo / Luonto ja Kulttuuri. Tässä tekstissä tarkastelen ideoita ja prosesseja piirrosten taustalla – sitä, miten painovoiman ja valon sekä luonnon ja kulttuurin kaltaiset voimat toimivat paitsi aiheina, myös osallistuvat itse tekoprosessiin. Yhdessä nämä pohdinnat hakevat tasapainoa hallinnan ja sattuman, jatkuvuuden ja katoavaisuuden välillä

Teoksen nimi Painovoima ja Valo / Luonto ja Kulttuuri viittaa paradoksiin, mutta minulle se kuvastaa maaperää, joka on piirrosten olemassaolon perusta – tilaa, jossa vastakkaiset voimat tapaavat ja alkavat sulautua yhteen. Sarja ei ole niinkään kokoelma erillisiä teoksia kuin käynnissä oleva tutkimus kuvaa muovaavista voimista sekä laajemmin tavoista, joilla sijoitamme itsemme luonnon ja kulttuurin välille.

Ajattelen piirroksiani usein kuvallisen muutoksen paikkoina, joissa kuva pysyy huokoisena sille, mitä sen takana piilee. Piirrokset eivät ole suljettuja kompositioita, vaan avoimia järjestelmiä: niiden pinnat reagoivat olosuhteisiin – painovoimaan, valoon, pölyyn, jopa ilman hiljaiseen liikkeeseen.

Luonto ja Kulttuuri

Kuvasto, johon palaan, on vaatimaton: kasveja kodinomaisessa ympäristössä. Tämä yksinkertaisuus kätkee kuitenkin sisäänsä syvemmän jännitteen. Nämä asetelmat toimivat välittäjinä viljelyn ja villin luonnon, ihmisen järjestyksenkaipuun ja maailman itsepintaisen rajattomuuden välillä. En etsi nostalgiaa tai kritiikkiä, vaan minua kiehtoo kiinnityspiste – hetki ennen ratkaisua, jolloin tasapaino tuntuu hauraalta ja koko sommitelma saattaa liukua sivu suun.

Tämä epävakautta lähentelevä tila antaa piirroksille niiden voiman. Tasapaino, johon pyrin, on aina väliaikainen – hetkellinen tasapainotila, joka tunnustaa muutoksen olevan väistämätön.

Painovoima

Painovoima, sekä fyysinen että metaforinen, on teoksen keskiössä. Luotan siihen kirjaimellisesti: annan hiilipölyn pudota paperin yläosasta muodostamaan läpikuultavia, pystysuoria sumuverhoja. Nämä jäljet ovat yhtä lailla ajan ja laskeutumisen kuin oman käteni muovaamia. Omalla tavallaan kuva muodostuu putoamisen kautta.

Löydän näissä jäljissä kaikuja säästä, ilmakehästä, muistista – hiljaisen tallenteen eroosiosta ja kertymistä. Jäljet viittaavat maailmaan, jossa materiaaliset prosessit jatkuvat vielä pitkään sen jälkeen, kun piirtäminen on loppunut. Vaikka painovoima on näkymätöntä, se muuttuu yhteistyökumppaniksi: tuskin havaittavaksi voimaksi, joka viimeistelee teoksen. 

Valo

Valo lankeaa piirroksiin sivulta – joskus ikkunan läpi paistavana auringonvalona, toisinaan lampusta heijastettuna säteenä. Käsittelen sitä pikemminkin arvaamattomana osallistujana kuin hallittuna elementtinä. Se keskeyttää, taittuu ja häiritsee. Valo leikkaa hiilen laskeutumisen läpi, luo vastaliikkeitä ja hajottaa painovoiman luoman pystysuuntaisen järjestyksen.

Nämä valon tunkeutumiset tuovat prosessiin sattumanvaraisuutta. Ne luovat hetkiä, joita ei voi suunnitella, ainoastaan vastaanottaa. Tässä mielessä valo tuo mukanaan eräänlaista levottomuutta – jännitteen sen välillä, mitä voin määrittää ja mitä minun tulee hyväksyä.

Aikomus / Tarkoitus

Teossarjan aikana tutkin, ovatko nämä parilliset voimat – painovoima ja valo, luonto ja kulttuuri – todella vastakkaisia, vai voivatko ne esiintyä rinnakkain samassa merkityskentässä. Kallistun ehdollisen harmonian puoleen, jota ei määritä ratkaisu, vaan jatkuva rinnakkaiselo.

Minua ajaa alati herkkä tasapaino hallinnan ja antautumisen välillä – vuorovaikutus näkyvän ja näkymättömän, luonnollisen ja muokatun välillä. Minulle nämä piirrokset ovat hiljaista pohdintaa jatkuvuudesta ja katoavuudesta: siitä, mikä kestää ja mikä haalistuu. Pöly laskeutuu, valo muuttuu, kuva pysyy – juuri niin kauan, että tunnistaminen tapahtuu.

Linkit:
williamdennisuk.com